Kannanhoidollinen metsästys 2015/2016

contentmap_module

Perhon susituomio: hyvää ja huonoa

Perhon susijutun tuomio on tieteen voitto puoskareista ja kyläoriginelleista. Silti korvausvaatimusten puuttuminen ja järjestäytyneisyyden sivuuttaminen oudoksuttavat.

Jokainen mies, joka oli Perhossa 18.1.2013 vetämässä lippusiimaa, jokainen joka seuraavana ja sitä seuraavana päivänä kokoontui paikalle aseineen, tiesi tarkalleen mitä oli tekemässä. Jokainen oli paikalla tappamassa susia, ja jokainen tiesi osallistuvansa törkeään metsästysrikokseen. Rikos tehtiin suunnitelmallisesti, rikosta varten järjestäytyneenä ryhmänä. Joukkio oli häpeäksi metsästäjäkunnalle.

Vasta paljon myöhemmin, kun jahtiporukka oli jäänyt kiinni ja useimmat tunnustaneet rikoksensa, keksittiin ryhtyä väittämään Perhon susia joksikin muuksi kuin susiksi. Suden ja koiran risteymiksi, hybrideiksi, koirasusiksi. Ei muka oltu ollenkaan susijahdissa, oltiin jahtaamassa hybridejä. Jälkikäteen sepitetty nolo valhe oli loukkaus koko metsästäjäkuntaa kohtaan.

Itse asiassa kuultuna

Edes Suomen Kuvalehden salametsästäjiä paapovassa nyyhkyjutussa noin kuukausi rikoksen jälkeen kukaan haastatelluista ei puhunut mitään suden ja koiran risteymistä. Yhä edelleen oltiin susijahdissa:

"Susia oli runsaasti, Antti kertoo. Paikalliset metsästysseurat olivat anoneet niille toistuvasti mutta turhaan kaatolupia. He väittivät susien tottuneen vaarallisella tavalla ihmisiin ja liikkuvan yhä lähempänä asutuksia ja karjalaitumia."

”Ainahan täällä on susia liikkunut, muttei tällaisia jopa yli kymmenen eläimen laumoja. Tämä susiporukka oli pyörinyt kauemman aikaa näillä nurkilla. Perjantai-iltana tuli tieto, että se oli nyt tuolla Perhon yhteismetsäalueella. Päätettiin lähteä katsomaan. Ei näille lupia haettu. Se on ihan turhaa touhua. "

"Kymmenen ja yhdentoista välillä Antti kuuli muutaman laukauksen. Kaksi sutta kaatui. Perholaiset surmasivat samaan aikaan yhden. Jahti jatkui seuraavana päivänä, mutta sudet eivät enää osuneet tähtäimeen.

Eki tuli jahdista hyvällä tuulella”, Taina muistelee. ”Viikonloppu sujui mukavasti. Mutta maanantaina poliisi sitten tuli. Se oli järkytys. Katselin vain kun maija ajoi pihalle. En osannut tehdä mitään.” 1)

Eki järkyttyi käryämisestään ja kolmesta putkayöstään niin, että tappoi itsensä. Lehti rakensi tästä suuren, myötäelävän draaman: on se kamalaa kun poliisi puuttuu susijahtiin. En yhdy voivotteluun enkä sääliin. Jollei pää kestä rikoksesta kiinni jäämistä, ei pidä tehdä rikoksia. Ei se sen vaikeampaa ole.

Koirasudet sepitettiin porukalla

Ei ole tarkkaa tietoa, missä vaiheessa salametsästäjät keksivät turvautua hätävalheeseen, mutta varmuudella he saivat sepitystyöhönsä apua. Keski-Pohjanmaan käräjäoikeudessa kuultiin todistajana muuatta maisteria, joka ilmoitti pikakouluttaneensa itsensä susispesialistiksi. Käräjäoikeuden tuomion mukaan "hän oli kiinnostunut susitutkimuksesta ja käsiteltävänä olevasta "Perhon susijutusta" alkuvuodesta 2013, kun oli ottanut osaa Perhossa pidettyyn metsästäjien kokoukseen, jossa oli ollut aiheena syytteessä tarkoitettu tapahtuma". 2)

Ehkä koirasudet sepitettiin tuossa kokouksessa, ehkä myöhemmin.

Käräjäoikeudessa kuultiin joukko muitakin puolustuksen todistajia. Yhteenvedoksi puolustuksen kotimaisista todistajalausunnoista riittää tämä: koirasusia oli todistajan puheissa sitä enemmän, mitä vähäisempi oli koulutus ja asiantuntemus.

Puolustuksen tarinan kulmakivi oli väittää, ettei sutta ja koiraa pysty erottamaan DNA-tutkimuksella, vaan tarvitaan myös morfologisia (rakenteellisia) tutkimuksia, ja havaintoja eläinten luonnossa liikkumisen tarkkailemista. Ilmeisesti morfologisen tutkimuksen edistämiseksi kaksi ruhoista oli yritetty hävittää polttamalla.

Kiihkeimpien risteymäuskovaisten mielestä Suomessa ei ole ainuttakaan puhdasta sutta, ainoastaan hybridejä. Asianajajat kuitenkin ymmärsivät olla tuomatta näitä kaikkein hurahtaneimpia oikeussaliin. Joku uskottavuus se pitää huijarillakin olla.

Ei sinällään olisi merkillistä, vaikka Suomen luonnossa olisi suden ja koiran risteymiä. Kun liikenne itärajan yli 1990-luvun alussa vapautui, Suomesta ilmeisesti alettiin viedä Venäjälle metsästyskoiria astutettavaksi susilla. Sitä tehdään Venäjällä, meillä se ei ole sallittua. Näistä astutusmatkoista liikkui paljon tietoa ja kertomuksia vielä vuosituhannen vaihteessa, mutta en tiedä, miten pitävää näyttöä toiminnasta saatiin.

Perhossa liikkui 1993-94 toistakymmentä eläintä, joita epäiltiin risteymiksi, tai susien kanssa laumaantuneiksi koiriksi. Ne liikkuivat suhteellisen pienellä alueella kahtena laumana, mikä osaltaan herätti epäilyksiä risteymistä, sillä susi ei salli reviirillään toista laumaa. Eläimistä ammuttiin neljä, joista yhtä pidettiin sutena, kolmea koiramaisena. DNA-määritys ei ollut vielä tuolloin käytettävissä, joten nuo kolme jäivät epävarmoiksi.

Kaikesta metsästyskoiramatkailusta huolimatta risteymät ovat Suomessa perin harvinaisia. Niin ne ovat muuallakin. Lokakuussa 2013 Portugalissa ja Espanjassa tutkittiin 408 suden perimä. Niistä kahdeksan (8), siis noin kaksi prosenttia oli risteymiä. Pyreneiden niemimaalla on mitä tutkia, siellä on noin 2 500 sutta.

Tiede pieksi puoskarit

Itseoppineiden puoskareiden ja muiden kyläoriginellien jutut eivät menneet läpi. Käräjäoikeus nojasi tuomionsa tieteeseen ja tutkimukseen:

"Suomalaisessa luonnossa elää villeinä suden ja koiran risteymiä, joiden osuutta koko susikannasta ei tarkalleen tiedetä, mutta tieteellisessä susitutkimuksessa yleisesti hyväksytyn näkemyksen mukaan määrä on erittäin pieni".

"Suden ja koira risteymän selviytyminen ja lisääntyminen luonnossa on heikkoa, koska luonnon valinta ei suosi koiran perimästä johtuvia ominaisuuksia."

"Näin ollen on jo lähtökohtaisesti epätodennäköistä, että yksikään syytteessä tarkoitetuista kolmesta tapetusta eläimestä on ollut suden ja koiran risteymä."

Oulun yliopiston määrityksen mukaan tapetut eläimet kuuluvat villiin suomalaiseen susikantaan todennäköisyyksillä 99,3 %, 98,6 % ja 97,3 %.

Tapetut eläimet olivat siis susia. Metsästysrikoksen tekee törkeäksi jo yksin se, jos tapetaan ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko tai susi taikka vahingoitetaan niitä. Perhossa siis tehtiin porukalla törkeä metsästysrikos.

Miksi ei tuomittu rikollisryhmänä?

Kolmen vastaajan syyte hylättiin koska ei ollut riittävää näyttöä heidän osallistumisestaan rikokseen. Loput 12 tuomittiin kukin 1 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen; tuomio on ehdollinen. Metsästyskieltoa tuomittiin neljä vuotta, ja jokainen menetti valtiolle metsästyksessä käyttämänsä aseen, kiväärin tai haulikon.

Poikkeuksellisesti vastaajia ei tuomittu korvaamaan saaliseläinten arvoa. Kaikille rauhoitetuilla ja riistaeläimille on määritetty ohjeellinen korvausarvo, aikuiselle sudelle se on 6 100 - 9 100 euroa. Syyttäjä ei kuitenkaan vaatinut tätä. Kysyin kihlakunnansyyttäjä Kosti Kurviselta syytä, ja hän vastasi: "Harkitsin tätä asiaa. Kun sudet kuitenkin saatiin poliisin haltuun, tosin kaksi pahoin palaneena, niin päädyin siihen, ettei ole perusteita vaatia korvausta."

Luulen tavoittavani syyttäjän ajatuksen: salametsästäjät eivät saaneet susista taloudellista hyötyä, joten ei ollut korvattavaa. Mielestäni perustelu on virheellinen.

Korvaus on korvaus luonnon köyhtymisestä. Summan suuruus perustuu käsittääkseni laskennalliseen arvioon, kuinka paljon maksaa uuden yksilön tuottaminen tapetun tilalle. Yhtä kaikki se on korvaus aiheutetusta vahingosta. Korvausta olisi pitänyt vaatia jo yksin siksi, että rahallinen menetys kirpaisee kipeästi. Ehdollinen vankeus ei ole kaikille kovin konkreettinen rangaistus, mutta se on, kun käydään lompakolla. Sellaisen ymmärtää jopa psykopaatti. Siksi taloudellisilla sanktioilla on suuri ennalta ehkäisevä vaikutus.

Toinen seikka, jota syyttäjän ratkaisuissa oudoksun on, ettei hän vedonnut rangaistuksen koventamisperusteisiin. Rikoslain mukaisia koventamisperusteita ovat mm. rikollisen toiminnan suunnitelmallisuus ja rikoksen tekeminen vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä. Nämä täyttyvät, näistä Perhossa oli kysymys. Perhon susioperaatio kesti kolme päivää, ja siinä jokaisella oli omat määrätyt tehtävänsä. Ryhmä oli koottu nimenomaan tekemään suunnitellusti törkeitä rikoksia.

Tämä nävertää syyttäjälaitoksen uskottavuutta. Syyttäjät perustelevat rangaistusten koventamisvaatimuksiaan hatusta temmatuilla väitteillä järjestäytyneen rikollisryhmän jäsenyydestä, kun jossain MC-kerhossa on myyty porukoille kaljaa. Koventamisvaatimusta ei esitetä, kun järjestäytynyt rikollisryhmä salametsästää.

Milloin Suomesta tuli vellihousujen maa?

Perhon rikoksen taustalla on Suomessa lietsottu ja hymistelty susiviha ja susihysteria, jonka motiivit ovat jossain aivan muualla kuin susissa.

Suomessa on nyt noin 150 sutta. Se on eurooppalaisittain mitättömän vähän ja MMM haluaa tapattaa niistäkin pois suuren osan. Suomen 338 000 neliökilometriä ovat lähes susityhjiö, jossa ihmisiäkin asuu harvemmassa kuin missään muussa EU-maassa. Silti juuri täällä kiljutaan "sudet kuuluvat erämaihin".

Kolmen Baltian maan pinta-ala on yhteensä hiukka yli puolet Suomen alasta, 176 000 km2. Asukkaita on pari miljoonaa enemmän kuin täällä, ja susia luokkaa 1 000.

Romaniassa 238 000 km2:llä asuu 20 miljoonaa ihmistä ja 3 000 sutta. Karpaattien - Balkanin susikanta on kaikkiaan noin 7 000 yksilöä. Yksin pikkuisessa Kreikassa on 11 miljoonan ihmisen lisäksi toistatuhatta sutta. Espanjan ja Portugalin yhteinen susikanta on luokkaa 2 500 yksilöä. Italian 300 000 km2:llä asuu 62 miljoonaa ihmistä ja 600-800 sutta. 3)

Missä on noiden maiden susiparku? Ei sitä ole. Juuri äsken kuulin, että Saksassa on nykyään 350 sutta ja mielipidemittauksissa 71 prosenttia väestöstä suhtautuu niihin myönteisesti. 4)

Susiparku on pohjoismainen ja aivan erityisesti suomalainen ilmiö. Suomalaiset ovat jopa italialaisia surkeampia pelkureita. Milloin ja miksi Suomesta tuli tällainen vellihousujen maa?

LÄHTEITÄ:

1) Suomen Kuvalehti 7/2013 http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/katkera-kapina-pohjalaisten-susi...

2) Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus, tuomio 15.1.2015, asianumero R 14/227

3) Suden levinneisyydestä EU:ssa ja susimääristä eri alueilla: http://www.lcie.org/Largecarnivores/Wolf.aspx

4) WWF Saksa tutkimus 2/2014: http://www.wwf.de/2014/februar/wwf-umfrage-mehrheit-ist-pro-wolf/


Mikko Niskasaari on vapaa toimittaja, metsästäjä ja ampumaseuran jäsen. Artikkelin ja yhteystiedot löytyy hänen nettisivultansa www.mikkoniskasaari.fi.
 

tjs2poster

Susien määrä Suomessa

Maaliskuu 2016
200-235
Lähde: LuKe

Poikkeusluvat

  Suden tappamiseen
  Haettiin Myön.
2016 4 2
2015 239 120
2014 56 26
2013 89 28
  Suden kiinniottamiseen
  Haettiin Myön.
2016 0 0
2015 0 0
2014 150 150
2013 5 5

Susien määrä, lähde: Suomen Riistakeskus
Viimeksi päivitetty: 25.01.2016

Tapauskartta 2016

contentmap_module