Miksei eläinsuojeluaktivismi toimi

Kirjoitin hiljattain artikkelin Suomen ”susiongelmasta” (linkki). Nykyisen tilanteen kutsuminen ongelmaksi on lievästi sanottuna vähättelyä. Susivihaajien ja eläintensuojelijoiden välillä käydään suoranaista sotaa. Tilanne on erittäin kärjistynyt sekä räjähdysaltis – jopa niin räjähdysaltis, että jopa omienkin joukkojen sisällä esiintyy uhkailua. On esimerkkitapauksia, joissa militantimmat eläintensuojelijat ovat uhkailleet maltillisempia suojelijoita.

Mutta miten tähän tilanteeseen päädyttiin?

Ymmärtääksemme nykyistä tilannetta, on meidän ensin tutustuttava peruspsykologiaan:

  1. Ihmiset eivät pidä siitä, että joku sanoo heidän olevan väärässä. Etenkin jos samalla haastetaan heidän vankkoja uskomuksiaan.
  2. Ihmiset eivät halua kohdata pelkojaan. Monet pelot ovat jäänteitä menneiltä ajoilta, mutta yhtä kaikki ne ovat edelleen ohjelmoituna aivoihimme. Pelko on vahva eloonjäämisvaisto, jota on vaikea kohdata ja vielä vaikeampaa on päästä sen yli.
  3. Ihmiset eivät siedä hyökkäävää käytöstä. Jos hyökkäät verbaalisesti jonkun päälle, tämä henkilö menee melkeinpä automaattisesti puolustuskannalle jonka jälkeen hän suorittaa vastahyökkäyksen.
  4. Ihmiset eivät pidä siitä, että heidän elämäntapansa kyseenalaistetaan ja että heidän halutaan muuttavan tapojaan.

Kaikkiin yllä oleviin väittämiin pätee myös seuraava lause: mitä vähemmän koulutetusta henkilöstä on kyse, sitä enemmän väittämä pätee.

Seuraavaksi tarkastellaan aktivisteja.

  1. Aktivistit sanovat, että tietyt ihmiset ovat väärässä. Kun on kyse susista, niin aktivistit kyseenalaistavat ihmisten uskomukset. Useimmat susivihaajat taas pelkäävät aidosti susia ja uskovat susien mm. hyökkäävän lasten päälle.
  2. Aktivistit tavallaan yrittävät pakottaa ihmisiä kohtaamaan pelkonsa. Kuten sanottu, useimmat susivihaajat pelkäävät susia oikeasti…
  3. Aktivistit ovat tavallisesti enemmän tai vähemmän aggressiivisia, esim. lähestyvät ihmisiä häiritsevästi mielenosoitusten aikana tai käyttävät voimakasta kieltä internetissä tai julkaisuissa.
  4. Aktivistit kyseenalaistavat ihmisten elämäntavat. Ongelmana on, ettei kyseenalaistusta tehdä vain yhdellä vaan useammalla tavalla samanaikaisesti (kts. alla).

Alatko ymmärtämään mikä ongelman ydin? ;)

Tässä muutamia tyypillisiä aktivistien tekemiä virheitä:

  • Liiallinen aggressiivisuus - On ymmärrettävää, että luonnon/eläintensuojelu on aktivistille tärkeää, mutta liian voimallisen ja aggressiivisen kielen käyttö ei edistä asioita millään tavoin.
  • Yritetään käskyttää ihmisiä - Ilmaukset kuten ”sinun täytyy” tai sinun on pakko” eivät yksinkertaisesti toimi. Jos täysin tuntematon ihminen lähestyy sinua ja kertoo miten sinun pitää toimia ja ajatella, niin luultavasti pidät häntä idioottina, etkä kuuntele häntä.
  • Ihmisten kutsuminen tyhmäksi - Vähemmän koulutettu ei tarkoita tyhmää! Susista kiinnostunut ihminen myös lukee mahdollisimman paljon susista. Sitten on ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneita susista vaan ainoastaan pelkäävät niitä. Tällainen ihminen yleensä lukee mieluimmin sellaista materiaalia, joka tukee hänen omia mielipiteitään kuin muita susiaiheisia tekstejä.
  • Keskustelun tappaminen argumentoinneilla ja fraaseilla sekä muiden keskustelijoiden ”latistaminen” - Kukaan ei pidä siitä, että hänet latistetaan keskustelussa, koska toinen osapuoli kiinnostunut ainoastaan ”voittamaan” keskustelun. Keskustelun tarkoitus ei ole voittaa vaan vakuuttaa vastakeskustelija omalla mielipiteellään. Toisen voi aidosti vakuuttaa vain faktoilla; ei keskustelua jyräämällä tai semantiikalla.
  • Liialliseen tietoon hukuttaminen - Sinulla on ostoskeskuksessa infopiste, jonka kyltissä kehotetaan suojelemaan susia. Ohikulkija pysähtyy ja alat kertomaan hänelle susista. Sitten kerrot myös karhuista, ilveksistä ja edelleen metsistä ja valaista. Lopuksi toteat kuulijalle, että olet vegetaristi tai kenties vegaani ja kehotat häntäkin harkitsemaan kasvissyöntiä. Kuulija hämmentyy ja poistuu paikalta päällimmäisenä tunteena negatiivisuus sinua ja kojuasi kohtaan. Hyvä asia hukkuu tietotulvan alle.

Tässä siis syyt miksi aktivisteja ei oteta vakavasti, miksi heitä nimitellään mm. kukkahattujengiksi ja miksi aktivismi ei pitkällä aikajänteellä voi toimia.

Ainoa keino muuttaa asioita ja suojella susia ja muita eläimiä on ihmisten kouluttaminen. Niin turhauttavalta kuin se tuntuukin, niin aktivismista on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Suomentanut Mari Nyyssölä, englanninkielen versio tässä.

 

 

Stefan Gofferje
Kirjoittaja: Stefan GofferjeSähköposti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Päätoimittaja
Stefanilla on yli 30 vuoden kokemus susista yksityistutkijana ja luonnonkuvaajana sekä luonnossa että tarhattuina. Lisäksi hän omaa yli 20 vuotta kokemusta koirankoulutuksesta ja hän on toiminut koirankouluttajana ja koiraohjaajana turvallisuusalalla Saksassa. Stefan omistaa kaksi sekarotuista koirasutta, jotka hän adoptoi sijaiskodista.

Lisätietoa Stefanistä