Vuosi Sulkavagaten jälkeen – miksi SLL on vielä sängyssä vihaajien kanssa?

Aloitteet koirasusien kieltämiseksi eivät ole mitään uutta maailman susivihamielisimmässä maassa. Metsästäjien ja muiden susivihaajien rutiininomaisesti toistamien lausuntojen lisäksi Kennelliitto julkaisi äskettäin oman lausuntonsa, jossa se kuvaa koirasusia haitalliseksi vieraslajiksi ja kannattaa niiden kieltämistä[1]. Kennelliitto on liiketoimintaa pyörittävä aatteellinen yhdistys ja heidän ensisijainen intressinsä on, etteivät muut kuin heidän jäsenensä saisi myydä koiranpentuja Suomessa. Niinpä he luonnollisesti yrittävät sekaantua Kennelliiton ulkopuolisten kasvattajien toimiin, usein hyvinkin kyseenalaisin keinoin[2]. Se, että näin toimiessaan he ovat ristiriidassa omien arvojensa[3] kanssa, ei tunnu heitä häiritsevän. Adenauerin sanoin: ”Mitäpä välittäisin eilisen löpinöistäni?”

Äskettäin uusi, yllättävä pelaaja ilmestyi kentälle: Suomen Luonnonsuojeluliitto. SLL Pirkanmaan suurpetokoordinaattori Marjaana Laaksosen mukaan SLL:n työryhmä, joka on mukana uuden eläinsuojelulain valmistelussa, aikoo ehdottaa sekarotuisten koirasusien kiellon sisällyttämistä lakiin.

Laaksosen perustelut olivat seuraavat:

  1. Koirasudet ovat vaaraksi luontaiselle susipopulaatiolle
  2. Koirasudet ovat vaikeasti hallittavissa
  3. Koirasusilla ei ole käyttötarkoitusta

Ensimmäinen perustelu on täysin vailla totuuspohjaa. Koirasusilla on äärimmäisen läheiset siteet omistajiinsa. Monella koirasuden omistajalla on ensikäden tietoa aiheesta, sillä heidän koiransa tekevät tuhojaan, ulvovat koko päivän tai muuten näyttävät, etteivät tahdo olla erossa omistajastaan. On äärimmäisen epätodennäköistä, että sellainen koira karkaisi jäädäkseen asumaan luontoon. Toki ne saattavat karata, – niin kuin kaikki koirat – mutta eivät villiintyäkseen, vaan etsiäkseen omistajansa. Lisäksi koirasudet ovat melko kalliita, lähtien 1000 eurosta “tavallisesta pennusta” 5000 euroon tai jopa enempäänkin tietyistä erityisistä linjoista syntyneeseen American Wolfdog -pentuun. On melko epätodennäköistä, että niin ainutlaatuisen ja kalliin eläimen omistaja olisi niin huolimaton, että antaisi eläimensä karata.

Katsotaanpa, mitä asiantuntijoilla on asiasta sanottavanaan.

Metsästäjä-lehdessä julkaistussa artikkelisarjassa professori Jouni Aspi Oulun yliopistosta teki selväksi, että "risteymät eivät uhkaa susikantoja" ja "koirasusi selviää huonosti Suomen luonnossa"[4].

Myös Luonnonvarakeskus sanoi lausunnossaan äskettäin seuraavaa: "Kannanarvioinnin tukemiseksi Luke on yhdessä Suomen riistakeskuksen kanssa aloittanut DNA-näytekeräyksen. Keräys käynnistettiin viime syksynä kahdeksan susireviirin alueella. Näytteistä voidaan tunnistaa susi, koira ja koirasusi. Tähän mennessä on analysoitu 239 ulostenäytettä, joista tunnistettiin 49 eri sutta ja kolme koiraa. Koirasusia ei ollut näytteissä. Keräys jatkuu tänä syksynä myöhemmin sovittavien reviirien alueilla. DNA-analyysit tuottaa Turun yliopiston evoluutiobiologian sovelluskeskus." [5]

Vuonna 2010 Parkanossa löytyi luonnosta koirasusipentue[6]. Vahvistamattoman lähteen mukaan kyseessä oli kuitenkin suden ja metsästyskoiran pentue. Kysymys kuuluukin, kumpi on suurempi uhka luontaiselle susipopulaatiolle, hyvin pidetyt lemmikkikoirat vai metsästyskoirat, jotka toistuvasti juoksevat ympäri metsiä päiväkausia valvomatta, jopa kymmenien kilometrien päässä omistajistaan?

Toinen seikka: monet koirasudet, toisin kuin koirat, voivat lisääntyä vain kerran vuodessa lyhyen aikaa. Koirasusiurokset kykenevät vain tuona aikana siittämään naaraita, toisin kuin uroskoirat, jotka voivat siittää ympäri vuoden maksimoidakseen kasvattajan voitot. Jos koirasusi karkaisi luontoon ja sattuisi vielä törmäämään siellä susiin, olettaen, että sudet eivät tappaisi kyseistä koirasutta tunkeilijana omalla reviirillään, tämän kohtaamisen tulisi olla täydellisesti ajoitettu niihin muutamaan päivään keväällä, jolloin sudet ja koirasudet ovat hedelmällisiä. Tämän todennäköisyys on naurettavan pieni.

Toinen perustelu on epäilemättä täysin totta. Sekarotuiset koirasudet eivät ole helppoja hallittavia, mutta eivät ole niiden puhdasrotuiset variaatiotkaan: saarloos wolfhond, československý vlčák sekä monet muut samaa kokoluokkaa olevat rodut. Osaa tuon kokoluokan koirista pidetään vaarallisina ja sen takia niitä on joissain maissa kielletty, esimerkiksi staffordshirenterrierit ja -bullterrierit, jotka ovat myös tappaneet paljon ihmisiä maailmassa. Kun Laaksoselta kysyttiin tästä asiasta, hän vastasi niiden olevan rotukoiria, mikä herättääkin kysymyksen, että mitä eroa on sillä, onko hankalasti hallittava eläin rotukoira vai koirasusi, miksi toinen voidaan samalla perusteella kieltää ja toista ei? Vielä tärkeämpi kysymys on kuitenkin se, että mitä tekemistä luonnonsuojelujärjestöllä on olla päättämässä siitä, mitkä koirat ovat riittävän helposti hallittavissa, jotta niitä saisi omistaa? Ei mitään!

Viimeinen argumentti on niin absurdi, että se melkein kannattaisi jättää omaan arvoonsa ja mainitsematta kokonaan. Mutta väittelyn vuoksi kysyin Laaksoselta, kysyykö hän saksanpaimenkoirien omistajilta, kuinka monta lammasta hän omistaa, ja mikäli koiran omistaja ei omista yhtään, kysyykö hän, miksi tämä tarvitsee saksanpaimenkoiraa? Tai laumanvartijan omistajilta, onko näillä karjaa suojeltavaksi? Mainitsin myös, että olemassa on kirjaimellisesti satoja koirarotuja, joilla ei koskaan ole ollut minkäänlaista käyttötarkoitusta, kuten mopsit, chihuahuat ja niin edelleen. Taas Laaksosen vastaus oli, että sillä ei ole väliä, koska ne ovat rotukoiria. Ja taas mietin, mitä varten luonnonsuojelujärjestö vaatii koiranomistajia oikeuttamaan koirarotuaan käyttötarkoituksella – vastaukseen sisältynyttä muuta tekopyhyyttä mainitsemattakaan.

Mielestäni on selvää, että kumpikaan SLL:n perustelu ei ole lähellekään kelvollinen ja todellinen syy SLL:n äkillisesti leimahtaneeseen rakkauteen ja tukeen susivihaajille löytyy jostakin muualta. Todellista syytä voi vain ihmetellä. Ovatko paikat ministeriöiden työryhmissä tärkeämpiä kuin etiikka ja moraali? Ehkä kahvi ministeriössä on vain niin hyvää? Vai tekikö Kennelliitto suuren lahjoituksen?

Yksi asia on kuitenkin varma. Suututtamalla tuhannet koirasusien omistajat yrityksellä saada heidän rakkaat lemmikkinsä kielletyiksi tekaistuin perusteluin vain vuosi sen jälkeen, kun he aiheuttivat metelin sudensuojelijoiden keskuudessa Sulkavan suden kannanhoidollista metsästystä kannattavalla lausunnolla ei ole Suomen Luonnonsuojeluliitolta viisasta. "Sulkavagate" sai aikaan massiivisen eroaallon SLL:stä ja samalla jäsenmaksuja jäi saamatta[7]. Voi vain miettiä, kuinka tuhannet suomalaiset koirasusien omistajat, jotka ovat lähes poikkeuksetta innokkaita susien puolestapuhujia, reagoivat tähän uuteen "Laaksonengateen".

Muut luonnonsuojelujärjestöt, kuten Suomen Susi tai Tapiola ja jopa Luonto-Liitto toimivat järkevämmin ja todennäköisesti näkevät jyrkän nousun jäsenmäärissään piakkoin.

Laki on yksiselitteinen. Eviran mukaan: "Kesykoiran ja kesykissan lajiristeymien F1-F4 sukupolvien tuonti on kielletty, esimerkiksi F1-F4 savannah-kissat tai F1-F4 koirasudet." [8] Enempää lakia ei tarvita.


25.04.2016, 17:22

SLL:n erityisasiantuntija Tapani Veistola vastasi tähän kirjoitukseen sähköpostilla. Vastauksen löytyy tältä.


  1. Kennelliitto: Koirasusi on haitallinen vieraslaji
  2. Aatteellinen yhdistys määräävässä markkina-asemassa: tapaus Suomen Kennelliitto; Aho, Riitta (2012)
    Pohjolan Sanomat: Hauvakäräjät – Tapauksia siitä kuinka Kennelliitto unohti Suomen lain
  3. Yle: Kennelliitto: Koiran omistamista ei voi kieltää
  4. Metsästäjä 06/2012: Suden ja koiran genetiikkaa osa 2
  5. Luke: Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa on 200–235 sutta
  6. Tunturisusi: Parkanon koirasudet osoittautuivat koiran ja suden risteymiksi
  7. Susilauma: Kuohuntaa SLL:n puheenjohtajan sudenmetsästystä tukevasta lausunnosta
  8. Evira: Villieläimen tuonti lemmikiksi
Stefan Gofferje
Kirjoittaja: Stefan GofferjeSähköposti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Päätoimittaja
Stefanilla on yli 30 vuoden kokemus susista yksityistutkijana ja luonnonkuvaajana sekä luonnossa että tarhattuina. Lisäksi hän omaa yli 20 vuotta kokemusta koirankoulutuksesta ja hän on toiminut koirankouluttajana ja koiraohjaajana turvallisuusalalla Saksassa. Stefan omistaa kaksi sekarotuista koirasutta, jotka hän adoptoi sijaiskodista.

Lisätietoa Stefanistä