Poliisin lausunto Vehmaan susitapauksesta

29.5. Vehmaan susi ammuttiin. Susilauma kysyi poliisilta seuraavaksi:

  1. Kuka päätti että "susi ei käyttäydy lajityypillisesti"? Oliko kyseessä poliisiupseeri vai suurpetoasiantuntija, esim. RKTL:sta?
  2. Poliisilain mukaan, "Poliisimiehellä on oikeus ottaa kiinni ja viimesijaisena keinona lopettaa eläin [...]". Mitä muita ratkaisuja ja toimenpiteitä kokeiltiin, ennen kuin päädyttiin suden lopettamiseen?

Tämä on poliisin lausunto komisario Vesa Pihajoelta:

Poliisin toiminta Vehmaalla käynnistyi poliisille 21.4.2014 klo 21.00 aikaan tehdyllä ilmoituksella. Tuolloin vehmaalainen mies oli ilmoittanut Hätäkeskukseen, että Vehmaalla susi liikkuu peltotöissä olevan traktorin vierellä, eikä piittaa ihmisten läheisyydestä.

Poliisin suurpetoasioista tapahtumahetkellä vastuullinen virkamies otti asian hoitaakseen ja ryhtyi selvittämään sudesta tehtyjä havaintoja. Edellä kerrottu havainto oli alun perin tehty 21.4. klo 18.00 aikaan, jolloin susi oli nähty kulkevan talojen pihapiirissä, josta se oli poistunut. Illalla klo 20.00 aikaan se oli palannut ja juoksennellut pellolla olleen traktorin vierellä ja aina välillä lähestynyt pellon reunalla olleita ihmisiä. Etäisyys ihmisiin oli lyhimmillään ollut alle 100 metriä. Näköhavainnon sudesta teki kaiken kaikkiaan kuusi eri ihmistä ja heidän joukossaan paikallinen riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö. Pellolle jääneet suden jäljet oli mitattu ja niiden perusteella näköhavaintona tehty määrittely oli vahvistunut.

Seuraava havainto pihapiirissä vierailleesta sudesta oli tehty 24.4. klo 09.00 aikaan. Ensimmäisestä havaintopaikasta noin kuuden kilometrin etäisyydellä olevan talon asukas oli havainnut suden asunnon pihamaalla. Edellä mainittu petoyhdyshenkilö oli käynyt paikalla varmistamassa havaintoa ja löytänyt soratieltä kynsien jättämiä juoksujälkiä.

Maanantaina 28.4.2014 kom Vesa Pihajoki on tehnyt Poliisilain 2:16 §:n perusteella määräyksen suden lopettamisesta. Päätöksen sisältö on ollut seuraava:

Susihavainnot

Vehmaalla on tehty viikon 17 aikana kaksi havaintoa yksittäisestä, asutuksen läheisyydessä liikkuvasta sudesta. Sudesta on tehty seuraavat, petoyhdyshenkilöiden vahvistamat havainnot, joissa susi on liikkunut valoisaan aikaan ihmisten läheisyydessä ja pihapiireissä.

1. Maanantai 21.4.2014

Talojen asukkaat olivat havainneet noin klo 18.00 aikaan suden kulkevan talojen pihapiirissä, aivan talojen vieressä. Susi oli poistunut alueelta, mutta palannut n. klo 20.00 aikaan läheiselle pellolle, jossa oli ollut kaksi traktoria peltotöissä.

Useampi ihminen oli havainnut suden liikkuvan valoisaan aikaan pellolla seuraten peltotöissä olleita traktoreita. Susi oli ollut pellolla makuulla, juoksennellut pitkin peltoa sekä välillä lähestynyt pellon reunalla olleita ihmisiä (etäisyys lyhimmillään alle 100 m). Susi viipyi alueella yli tunnin, pimeän tuloon asti.

Petoyhdyshenkilö oli lähestynyt sutta ensin traktorin kyydissä ja loppumatkan jalkaisin n. 40 metrin päähän ja tunnistanut eläimen sudeksi. Hän mittasi pellolta suden jäljen kooksi: leveys 10,5 ja pituus 11,5 cm.

2. Torstai 24.4.2014 järven rannalla olevan kesämökin (ympäri vuoden asuttava) pihapiiri

Mökin asukas oli aamulla klo 09.00 aikaan päästänyt kaksi koiraansa pihalle, jolloin toinen koira ei ollut uskaltautunut pihalle vaan juossut kovaa vauhtia takaisin sisälle. Asukas oli havainnut ikkunasta suurikokoisen suden pihassa. Asukkaan mentyä pihalle susi oli lähtenyt verkalleen poistumaan alueelta länteen. Petoyhdyshenkilö oli käynyt paikalla ja todennut kovapintaisessa tiessä kynsien jälkiä (juoksujälkiä).

Havaintojen perusteella on pidettävä todennäköisenä, että pihavierailuissa on kyse samasta, poikkeuksellisesti käyttäytyvästä, susiyksilöstä. Molemmissa havainnoissa ollut kyse yksittäisestä sudesta ja myös sekä ajallisesti että paikallisesti havainnot sopivat yhden yksilön aiheuttamiksi. Havaintopaikkojen 1. ja 2. etäisyys on n. 6 kilometriä.

Suden käyttäytymisestä

Asutuksen ja ihmisten välittömässä läheisyydessä ja asuintalojen pihalla toistuvasti kulkevan suden käyttäytyminen ei ole sudelle lajityypillistä, ihmisiä karttavaa, käyttäytymistä. Suden liikkuminen toistuvasti asuintalojen pihapiirissä on merkki siitä, että kyseinen yksilö on menettänyt osan ihmisarkuudestaan. Kyseisen yksilön käyttäytymisen perusteella on syytä epäillä, että kyseessä voi olla laumasta vieroitettu yksilö, jonka mahdollisuudet hankkia ravintoa ovat vaikeutuneet ja siksi se ravintoa hankkiakseen hakeutuu ihmisasutuksen läheisyyteen.

Asiassa on konsultoitu Varsinais-Suomen riistapäällikkö Mikko Toivolaa, joka yhtyy poliisin näkemykseen siitä, että kyseisen susiyksilön käyttäytyminen ei ole lajille ominaista.

Päätös ja perustelut

Poliisilain 2:16 §:n perusteella poliisimiehellä on oikeus ottaa kiinni ja viimesijaisena keinona lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle.

Suden toistuva liikkuminen asuinkiinteistöjen pihoissa sekä näyttäminen ihmisten läheisyydessä on merkki siitä, että kyseinen susiyksilö on menettänyt osan ihmisarkuudestaan ja siksi on mahdollista, että ihmisen kohtaamistilanteessa susi voi olla vaaraksi ihmisen hengelle tai terveydelle. Tällä perusteella katson oikeaksi poliisilain 2:16 §:n perusteella määrätä kyseisen susiyksilön lopettavaksi.

Vaaraa aiheuttavan yksilön lopettamisen sijaan voisi tulla kyseeseen myös operaatio, jossa asutuksen keskellä liikkuvaa susiyksilöä yritettäisiin pelotella esim. ilmaan ampumalla tai erityisellä karkotusaseella. Tässä tapauksessa on kuitenkin katsottu, että kyseisen yksilön käyttäytyminen on niin ihmisistä ja rakennetusta ympäristöstä erilaisine äänineen piittaamatonta, että häirintä-/pelotteluoperaatiolla tuskin päästäisiin tyydyttävään lopputulokseen. Varsinais-Suomen poliisilla on aiempaa kokemusta suden karkottamisoperaatioista harvaan rakennetulla alueella. Sielläkään laukauksilla pelottelemalla ei päästy tavoiteltuun lopputulokseen.

Määräyksen toimeenpano

Lopetettavaksi määrätyn susiyksilön jäljittämisen ja lopettamisen suorittavat Vakka-Suomen riistanhoitoyhdistyksen SRVA -toimijat, jotka toimivat tehtävässä poliisia avustavina henkilöinä (PolL 9:4 ja 9:5 §:t). SRVA -ryhmän johtajana toimii X ja ryhmään kuuluvat liitteessä 1 luetellut, poliisin tehtävään määräämät henkilöt, joilla tulee olla riistanhoitomaksu maksettuna (vakuutusturva).

Lopettamismääräys toimeenpannaan seuraavin ehdoin:

  1. Suden jäljittämiseen tai lopettamiseen voidaan ryhtyä määräyksen antajan erillisellä käskyllä, kun sudesta saadaan uusi havainto pihapiiristä tai ihmisten välittömästä läheisyydestä ja havainnon olosuhteet (mm. havaintopaikka) tukevat sitä, että kyse on samasta susiyksilöstä. Susi voidaan lopettaa tilanteessa, jossa se tavataan pihapiiristä tai sen välittömästä läheisyydestä (n. 100 m) tai muutoin voidaan olla varmoja, että kyseessä on pihapiiristä tai ihmisten läheisyydestä poistumassa oleva yksilö.
  2. Lopettamisessa ei tarvitse noudattaa metsästyslain säännöksiä, mutta toiminnassa on erityisesti huolehdittava, ettei toimenpiteistä aiheudu vaaraa toimenpiteen suorittajille eikä sivullisille.
  3. Lopetettu eläin kuuluu valtiolle ja se toimitetaan poliisin paikkatutkinnan jälkeen Eviran Oulun toimipisteeseen tutkittavaksi.

Johtaminen

Jäljittämis- ja lopettamisoperaatio on poliisitehtävä, jota johtaa poliisi. Tehtävän tilannejohtajana toimii komisario Vesa Pihajoki tai hänen määräämänsä poliisimies. SRVA -ryhmää johtaa X tai tilannejohtajan määräämä SRVA -toimija.

Tiedottaminen

Tämän määräyksen mukaisesta toiminnasta tiedottaa ainoastaan määräyksen antaja tai hänen sijaisensa taikka heidän määräämänsä poliisimies. Tehtävästä ei tiedoteta etukäteen.

Määräyksen voimassaolo

Tämä määräys on voimassa 8.5.2014 klo 08.00 asti, jonka jälkeen asia tarvittaessa otetaan uuteen harkintaan.

Tilanne ja havaintojen tekeminen Vehmaalla jatkui 29.4. illalla jolloin sudesta saatiin uusi pihapiirihavainto noin yhden kilometrin etäisyydeltä ensimmäisestä havaintopaikasta. Tuolloin yksinäinen susi oli liikkunut maatalon pihapiirissä ja jälleen kulkenut maatöissä olleen traktorin vierellä lähimmillään noin 20 metrin etäisyydellä. Useampi ihminen teki tämän havainnon ja tällä kerralla sudesta ja sen liikkeistä saatiin myös videokuvaa.

Seuraava havainto tehtiin 30.4. iltapäivällä noin neljän kilometrin etäisyydellä aiempiin havaintopaikkoihin. Tuolloin mopolla liikkeellä ollut tyttö oli tehnyt havainnon sudesta, joka oli pellolla tienvarren ojassa makuulla. Suden ohitettuaan se oli lähtenyt tietä pitkin kulkemaan ja seurannut mopon perässä hetken matkaa. Saman päivän iltana noin klo 23.00 aikaan tehtiin jälleen uusi havainto noin yhden kilometrin etäisyydellä ensimmäisestä havaintopaikasta. Tällöin peltotöissä ollut maanviljelijä oli havainnut suden pellolla ja seurannut sitä noin 10 minuutin ajan. Lopetettuaan peltotyöt ja palattuaan autolleen hän oli tehnyt sudesta uuden havainnon ja tarkkaillut sitä noin 20 metrin etäisyydeltä.

Havainnot sudesta jatkuivat ja niitä tehtiin 1.5. ja 6.5. (kahdesti). Tämän jälkeen (7.5.) määräyksen antaja jatkoi aiemmin voimassa olleen lopettamismääräyksen voimassaoloa 22.5.2014 klo 08.00 saakka. Ennen jatkamispäätöstä määräyksen antaja oli konsultoinut asiassa Varsinais-Suomen riistapäällikkö Mikko Toivolaa sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusapulaista Antti Härkälää. Konsultoinnin tarkoituksena oli saada vahvistusta sille, että yhdellä havaintopaikalla videokuvattu eläin on susi.

Edelleen määräyksen antaja jatkoi lopettamismääräyksen voimassaoloa 22.5.2014 tekemällään päätöksellä (voimassaolo 28.5.2014 saakka) ja uudestaan 28.5.2014 (voimassaolo 28.6.2014 saakka), kun sudesta oli tehty 25.5.2014 valoisaan aikaan uusi petoyhdyshenkilön vahvistama havainto Vehmaan Vinkkilän taajaman läheisyydessä (etäisyys lähimpään asutukseen alle 200 metriä).

Lopettamispäätöksen kohteena oleva susi ammuttiin Vehmaalla 28.5.2014 klo 23.08 siten, kuin lopetusmääräyksen toimenpanoehdoissa oli määritelty.

Lopetusmääräyksen voimassaolon jatkamisesta ja lajityypillisestä käyttäytymisestä

Lopettamismääräys annettiin aluksi kahdeksi viikoksi. Määräyksen voimassaoloa kuitenkin jatkettiin kahdella viikolla, koska menneen kahden viikon aikana sudesta tehtiin neljä sellaista uutta havaintoa, joissa susi oli liikkunut valoisaan aikaan ihmisten välittömässä läheisyydessä ja/tai pihapiireissä taikka niiden välittömässä läheisyydessä.

7.5. jälkeen sudesta ei tehtyyn kahteen viikkoon (poliisin tietoon tulleita) uusia havaintoja, mistä syystä määräyksen voimassaoloa jatkettiin 22.5. enää viikolla, koska tässä vaiheessa näytti mahdolliselta, että susi olisi poistunut alueelta. Sudesta tehtiin kuitenkin taas uusi havainto 25.5., josta syystä määräyksen voimassaoloa 28.5. edelleen jatkettiin.

Poliisissa poliisilain soveltamispäätöksiä tekevät virkamiehet eivät pääsääntöisesti ole asiantuntijoita arvioimaan suurpetojen, kuten ei muidenkaan eläinten, lajityypillistä käyttäytymistä. Poliisiin päätöksen perusteena oleva arvio määräyksen kohteena olevan susiyksilön käyttämisen lajityypillisyydestä perustuukin konsultoitujen asiantuntijoiden näkemyksiin sekä poliisin toimintaa ohjaavien asiakirjojen sekä laillisuusvalvojien päätöksissä kirjattuihin linjauksiin.

Vehmaan sutta koskevaa määräystä annettaessa on huomioitu mm. seuraavat Poliisihallituksen ohjeistamat linjaukset, jotka koskevat poliisin toimivaltaa ja toimintalinjoja suurpetotapauksissa (Pohan kirje 2020/2012/133). Tässä kirjeessä linjataan suurpedon aiheuttamaa vaaraa ihmisen hengelle ja turvallisuudelle sekä näihin tilanteisiin liittyvää poliisiin toimintavelvollisuutta seuraavasti:

"Epämääräisen pelon tunteminen ihmisten elinpiirin läheisyydessä tai päivittäisten kulkureittien varrella ei luo poliisille toimintavelvollisuutta, vaikka suurpedon esiintyminen laumana tai yksittäisinä yksilöinä tapahtuma-alueella olisi selvää. Yksiselitteisen toimintavelvollisuuskynnyksen määritteleminen poliisilain [25 §:n] mukaiselle poliisitoiminnan aloittamiselle on haastavaa. Suurpedon jälkien havaitseminen pihapiirissä tai yksittäiset näköhavainnot eivät välttämättä luo toimintavelvollisuutta poliisille. Toisaalta toistuvat pihavierailut esimerkiksi yöllä samalla asuinkiinteistöllä saattavat aiheuttaa poliisille toimintavelvollisuuden. Suurpetojen lajityypilliseen käyttäytymiseen liittyy ihmisten karttaminen. Suurpedon ja ihmisen kohtaamistilanteita, joissa petoeläin lähestyy ihmistä tai ei lähde poistumaan paikalta, on pidettävä sellaisena vaaran aiheutumisena, joka muodostaa poliisille toimintavelvollisuuden".

Tätä samaa poliisin toimimisvelvollisuutta on myös Oikeuskansleri päätöksessään OKV/11/12/98 linjannut. Sen mukaan petoeläinten ihmisille aiheuttama tai ainakin niistä ihmisten asuin- ja liikkumisalueilla tehtyihin havaintoihin perustuva todelliseksi mielletty uhka on sellainen turvallisuutta vaarantava tekijä, jonka poistaminen on hallitusmuodon 16a §:n 1. momentin mukaisesti julkisen vallan velvollisuutena.

Poliisilain soveltaminen poikkeuksellisesti käyttäytyvään suteen ei edellytä tapahtuneita koti- tai tuotantoeläinvahinkoja. Itse asiassa poliisilain soveltaminen ei Poliisihallituksen linjausten mukaan edes voisi tulla kyseeseen tilanteissa, jos petoeläin on aiheuttanut pelkästään vähäisinä pidettäviä omaisuusvahinkoja (esim. tappanut muutamia lampaita).

Poliisille on tehty viimeisten vuosien aikana lukuisia ilmoituksia erityyppisistä susihavainnoista Varsinais-Suomen alueelta. Tämän lopetetun Vehmaan suden käyttäytyminen on ollut täysin poikkeavaa muista tapauksista ja tilanteista, joita Varsinais-Suomen alueella on poliisin tietoon tullut. Viikkoja jatkunut toistuva valoisaan aikaan liikkuminen asutuksen ja ihmisten välittömässä läheisyydessä on ollut erittäin poikkeuksellista käyttäytymistä, joka poliisin toimintaa ohjaavien asiakirjojen sekä poliisin kuulemien asiantuntijoiden mukaan ei ole sudelle lajityypillistä käyttäytymistä.

Muista ratkaisuista ja toimenpiteistä

Poliisilla on Poliisilain 2:16 §:n mukaan oikeus ottaa kiinni ja viimesijaisena keinona lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle tai huomattavaa vahinkoa omaisuudelle taikka vakavasti vaarantaa liikennettä. Eläin saadaan lopettaa myös, jos sen hengissä pitäminen olisi ilmeistä julmuutta sitä kohtaan.

Eläimen lopettaminen on viimesijainen keino ja mm. kiinniottaminen olisi lain mukaan myös mahdollista. Poliisihallituksen linjauskirjeen mukaan myös suurpedon karkottamisoperaation voi joskus olla eläimen lopettamisen sijaan perustellumpi toimenpide.

Kuten määräyksestä ilmenee, myös muita vaihtoehtoja on harkittu päätöstä tehtäessä. Tässä tapauksessa kuitenkin katsottiin, että kyseisen yksilön käyttäytyminen on niin ihmisistä ja rakennetusta ympäristöstä erilaisine äänineen piittaamatonta, että häirintä-/pelotteluoperaatiolla tuskin päästäisiin tyydyttävään lopputulokseen eli suden aiheuttaman turvallisuusongelman tehokkaaseen poistamiseen. Varsinais-Suomen poliisi on kerran aiemmin yrittänyt karkottamisoperaatiota harvaan rakennetulla alueella. Kyseessä oli yksittäinen asuinkiinteistö, jonka pihassa oli toistuvia yöllisiä pihavierailuja. Siellä ei laukauksella pelottelemalla päästy tavoiteltuun lopputulokseen, vaan vierailut kyseisessä yksittäisessä pihapiirissä jatkuivat.


Uutinen

puuttuu?

 

Klikkaa ja lähetä

meille uutisvinki!