Tapausanalyysi Vehmaan susitapauksesta

29.05.2014 nuori susi ammuttiin poliisin myöntämällä luvalla Vehmaan kunnassa Varsinais-Suomessa. Poliisin mukaan susi ei käyttäytynyt lajityypillisesti, josta syystä poliisi päätyi myöntämään sudelle lopettamismääräyksen. Me olemme analysoineet tapausta kolmen asiantuntijan avulla.

Tapaus

Poliisin lausunnon mukaan susi oli nähty kolme kertaa:

  1. Maanantaina 21.4.2014 talojen asukkaat olivat havainneet noin klo 18.00 aikaan suden kulkevan talojen pihapiirissä, talojen välissä.
  2. n. klo 20.00 aikaan susi oli nähty läheisellä pellolla, jossa oli ollut kaksi traktoria peltotöissä.
  3. Torstaina 24.4.2014 klo.09.00 kesämökin lähistöllä järven rannalla.

Näiden havaintojen välimatka oli noin 6 km. Poliisi tuli siihen tulokseen, että kyseessä on nuori susi.

Poliisilain 2:16 §:n perusteella poliisilla on oikeus ottaa kiinni ja viimesijaisena keinona lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle.

Komisario Vesa Pihajoki myönsi luvan suden ampumiseen 28. päivä huhtikuuta 2014, konsultoituaan ensin asiasta Mikko Toivolaa, Suomen riistakeskuksen Varsinais-Suomen riistapäällikköä. Toivola teki johtopäätöksen siitä, ettei eläin käyttäytynyt lajilleen tyypillisesti.

Susilauma pyysi lausunnot sekä komisario Pihajoelta että riistapäällikkö Toivolalta.

Komisario Pihajoki vahvisti omassa lausunnossaan tapahtuman faktat. Häneltä kysyttiin, mitä muita vaihtoehtoisia toimintatapoja tapauksessa oli käytetty ennen lopetusmääräyksen myöntämistä. Komisario Pihajoki vastasi, että suden karkoittamista ei yritetty, koska eräässä aiemmassa tapauksessa eri suden ollessa kysymyksessä, karkoittaminen ei ollut onnistunut. Lausunto ei sisältänyt mitään mainintaa siitä, että susi olisi yritetty pyydystää elävänä. Kun jälkikäteen asiasta tiedusteltiin, Varsinais-Suomen Poliisin lehdistövastaava kieltäytyi kommentoimasta ja sanoi, että alkuperäinen lausunto sisälsi kaiken relevantin informaation tapauksesta. Lausunnossa ei myöskään mainittu minkäänlaista suoraa kohtaamista suden ja ihmisen välillä. Kaikki havainnot oli tehty etäältä tai rakennusten sisältä.

Riistapäällikkö Toivolalta kysyttiin, että kuinka hän päätyi siihen lopputulokseen, että susi ei käyttäytynyt lajityypillisesti. Häneltä tiedusteltiin myös hänen aiemmasta kokemuksestaan ja pätevyydestään suden käyttäytymisen analysioinnin saralla. Toivolan lausunnon mukaan kyseisen yksilön käyttäytyminen poikkesi merkittävästi siitä, miten "pelottomasti" alueella aiemmin olleet sudet olivat käyttäytyneet. Hänen mielestään susi ei osoittanut tarpeeksi pelkoa ihmistä kohtaan. Toivola lisäsi että ”Olen koulutukseltani biologi ja pääaineeni on ekologia. Graduni olen tehnyt minkkien liikkumisesta ja ravinnonkäytöstä saaristomerellä." Tämän lisäksi hän myös tähdensi että ”Lisäksi olen koko ikäni kasvattanut metsästyskoiria joten koiraeläinten käyttäytymisen arviointia on takana hyvinkin runsaasti.”

Analyysi

Susilauma haastatteli lukuisia asiantuntijoita tästä kyseisestä tapauksesta.

Professori Heikki Kullan, Turun yliopiston hallinto-oikeuden professorin mukaan ”Viimesijaisena keinona” on ilmaus suhteellisuusperiaatteesta, eli muut keinot ovat aina ensisijaisia.  Prof. Kulla myös viittasi hallituksen esitykseen (HE 224/2010) poliisilain artiklaan 16, jonka mukaan ilmaisu ”viimeisenä keinona” tarkoittaisi sitä, että tapauskohtaisesti olosuhteet huomioon ottaen lopettamiselle vaihtoehtoiset keinot olisi riittävästi kartoitettava.

”Tyttö ja sudet” -dokumenttielokuvan kuvausten aikana Susilauman tiimi kertoi Vehmaan tapahtumista Frank Fassille, Saksan Susikeskuksen johtajalle. Saksan Susikeskus on erikoistunut opettamaan tietoa susista yleisölle. Keskuksessa myös kehitellään menetelmiä ja konsepteja ratkaisemaan konflikteja, joita voi muodostua ihmisten ja susien kohtaamisissa, sekä koti- ja tuotantoeläinten suojaamistapoja. Fass kouluttaa myös susi-konsultteja, neuvonantajia ihmis-susi -konflikteihin ja toimii jatkuvasti valtion virkamiesten sekä lainsäätäjien apuna asiantuntijana Saksan susiasioissa. Haastattelussa Fass kertoi, että hänen käsityksensä mukaan Vehmaan suden käyttäytyminen oli täysin normaalia. Kysyttäessä hän vahvisti, että erityisesti nuoret sudet ovat kovin uteliaita. Lisäksi, erityisesti nuoret sudet eivät tiedä, mikä on talo tai traktori, eivätkä ne ymmärrä, että ihminen voi olla näiden sisällä. Hänen mielestään se, että nuori susi pysähtyy ja tarkkailee traktoria uteliaasti pellolla, on täysin normaalia käytöstä nuorelle sudelle. Täta tapahtuu toistuvasti myös Saksassa, jossa tällä hetkellä on yli 350 yksilön susipopulaatio. Kysyttäessä häneltä riistapäällikkö Toivolan lausunnosta, Fass painotti, että vaikka susi ja koira ovatkin sukulaisia, niiden käytös eroaa toisistaan huomattavasti, ja se, että henkilö on kasvattanut metsästyskoiria, ei pätevöitä häntä arvioimaan susien käyttäytymistä.

Edellä mainittujen asiantuntijoiden lisäksi Susilauma kuvaili Vehmaan tapausta myös Professori Dr. Kurt Kotrschalille ja pyysi häneltä myös lausuntoa aiheesta. Prof. Kotrschal on Wienin yliopiston Konrad Lorenz-tutkimusaseman sekä myös Itävallan Wolf Science Centren (Susitiedekeskuksen) johtaja. Hänellä on kolme eri akateemista loppututkintoa, ja hän on julkaissut yli 100 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia ja käsikirjaa viimeisten kymmenen vuoden aikana. Prof. Kotrschal on myös erikoistunut käyttäytymistieteeseen ja tutkii - monien muiden asioiden lisäksi - susien ja koirien käyttäytymistä ja kognitiivisia kykyjä.  Hän on myös yksi maailman johtavista susien käyttäytymisen asiantuntijoista. Lausunnossaan Susilaumalle, Prof. Kotrschal vastasi kysymyksiimme seuraavasti:

Susilauma: Onko teidän käsityksenne mukaan epätavallista, että nuori susi liikkuu kesällä talojen ympäristössä? Pitäisikö nuoren suden tietää, että niiden sisällä voi olla ihmisiä?
Prof. Korschal: Tämän tyyppinen käyttäytyminen on täysin odotettua käytöstä nuorelta sudelta. Sudet eivät ole vain varovaisia, vaan myös uteliaita. Kyseinen susi oli luultavasti dispergoiva. (Toim. huom: Dispergoiva on nuori susi joka on juuri jättänyt laumansa).
Susilauma: Onko se teidän käsityksenne mukaan epänormaalia käytöstä, jos nuori susi pysähtyy pellolla katselemaan traktoreita?
Prof. Korschal: Vastaus on sama kuin edelliseen kysymykseenne; tuo on täysin normaalia käytöstä.
Susilauma: Kuinka samanlaisia sudet ja koirat ovat käytökseltään?
Prof. Korschal: Peruskäytös on hyvin samanlaista E. Zimenin tutkimusten mukaan. Kuitenkin, mitä tulee haastaviin tilanteisiin ja ongelmanratkaisuun, käytös on hyvin erilaista. Sudet ovat merkittävästi varovaisempia mutta samalla ne ovat parempia tunnistamaan yhteyksiä ja luovempia löytämään ratkaisuja, kuin koirat.
Susilauma: Onko mielestänne henkilö joka on pitkän aikaa kasvattanut metsästyskoiria pätevä arvioimaan myös villien susien käyttäytymistä?
Prof. Korschal: Ei tietenkään ole! Jopa eri koirarotujen välillä on suuria eroja tutkivassa käyttäytymisessä ja erilaisiin haasteisiin reagoimisessa.
Susilauma: Yhteenvetona, perustuen poliisin antamaan raporttiin, kuinka suureksi arvioisitte todellisen vaaran ihmisen hengelle ja/tai terveydelle tässä tapauksessa?
Prof. Korschal: Käytännössä nolla, paitsi jos sudella olisi rabies. (Toim. huom: Suomi on ollut virallisesti raivotautivapaa maa vuodesta 1991. (Lähde: Evira))

Prof. Kotrschal myös kertoi, että hänen mielestään, perustuen annettuihin faktoihin, tässä tapauksessa ei ollut tosiasiallista oikeutusta lopettaa kyseinen susi.

Lopputulos

Laillinen oikeutus lopettamismääräyksen myöntämiseen tässä tapauksessa on vähintäänkin kyseenalainen. Tämä vähintään jo siksi, että koska suden karkottamista edes harkittu vedoten aikaisempaan epäonnistumiseen, poliisi ei ole luultavasti riittävästi huomioinut tapauskohtaisia olosuhteita tässä tapauksessa, vaikka jokainen susi on yksilöllinen ja saattaa reagoida eri tavoin. On myös huomattava - Susilauman sähköpostitse saaman lausunnon mukaan - että Suomen Susi ry:n jäsenet olisivat tarjonneet komisario Pihajoelle apua suden karkoittamiseen ilmaiseksi. Ottaen huomioon, ettei suden ja ihmisen varsinaista kohtaamista ollut tapahtunut, tilanne ei olisi vaatinut välitöntä puuttumista. Jokatapauksessa, suden suojeluun säädettyjen lakien mukaan Poliisin olisi pitänyt yrittää - kuten poliisilaissakin sanotaan - pyydystää ja uudelleensijoittaa susi.

Vieläkin selvempää on se, ettei kyseisellä lopettamismääräyksella ollut tosiasiallista oikeutusta. Suden vaarallisuuden toteaminen kahden päivän näköhavaintojen perusteella, ilman minkäänlaista kohtaamista suden ja ihmisen välillä, on vähintäänkin absurdia. Kuten kaksi eri kansainvälistä asiantuntijaa varmistivat, kyseisestä sudesta ei ollut todellista vaaraa ihmisille. Lisäksi Toivolan lausunto siitä, että hän olisi pätevöitynyt arvioimaan koiraeläinten käytöstä, koska hän on omien sanojensa mukaan ”Koko ikäni kasvattanut metsästyskoiria” jättää suuren epäilyksen hänen pätevyydestään susiasioissa. Lisäksi herää kysymys, onko hänen vuosien metsästyskoiraharrastuksensa vaikuttanut päätöksentekoon, joka on lopulta johtanut lopettmismääräyksen myöntämiseen, ottaen huomioon että useat metsästäjät ja metsästyskoirien kasvattajat Suomessa ovat susivastaisia.

Yhteenvetona voi todeta, että Vehmaan tapaus on oppikirjaesimerkki pelkoperusteisesta päätöksestä, tosiasioihin perustuvan päätöksen sijaan.

Suomentanut Kirill Holmberg, englanninkielen versio tässä.


Uutinen

puuttuu?

 

Klikkaa ja lähetä

meille uutisvinki!