Kysymykset Riistakeskukselle 100m-säännöstä

YLE Uutisten mukaan "Poikkeusluvassa on ehto, jonka mukaan pyynti voidaan aloittaa vasta sitten, kun susi on tullut lähemmäksi kuin 100 metriä asuttua rakennusta tai kun katkeamattomalla jäljityksellä voidaan varmistaa pyynnin kohdistuminen juuri tämän asuinrakennuksen tuntumassa vierailleeseen yksilöön." Me haastattelimme tästä asiasta Riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikköä Sauli Härköstä sähköpostilla.

Susilauma: Kuka on tehnyt nämä säännöt? Millä tieteellisillä perusteilla nämä säännöt on tehty?
Sauli Härkönen: Kyseinen ehto ja yksilöinti perustuu alun perin maa- ja metsätalousministeriön noudattamaan käytäntöön, joka on myös vahvistettu Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä (ks. esimerkiksi dnro 1256/1/08, 28.1.2010). Pyynti kohdistuu tällöin riittävällä tavalla vahinkoja ja ongelmia aiheuttavaan yksilöön. Suomen riistakeskus on noudattanut aiempaa linjausta ja vakiintunutta oikeuskäytäntöä siitä saakka, kun nämä päätökset ovat olleet harkinnassamme. Toisin sanoen 1.3.2011 jälkeen.
Susilauma: Miten voidaan olla varmoja, että oikea susi lopetettiin? Mistä voidaan tietää, että mikä susi laumasta tuli lähemmäksi kuin 100 metriä asuttua rakennusta, eli lopetettiinko vain joku satunnainen yksilö?
Sauli Härkönen: Suomen riistakeskuksen tietoon ei ole tullut tapausta, että poikkeusluvissa, joissa on ollut käyttämämme kyseinen yksilöintiehto, olisi pyynnin kohteeksi joutunut jokin muu eläin kuin susi. Kun pyynti tapahtuu lumiaikaan, yksilön jäljittäminen ja pyynnin toteuttaminen on mahdollista asetettujen lupaehtojen mukaisesti.
Susilauma: Kuka päättää että kyseessä on oikeasti susi? Millä tavalla varmistetaan että eläinlaji tunnistetaan oikein? Syyskuussa petoeläinyhdyshenkilön nuoreksi naarassudeksi tunnistama eläin osoittautui olevan iäkäs uroskoira, eli todennäköisesti petoeläinyhdyshenkilöstö ei ole tarpeeksi pätevä.
Sauli Härkönen: Suomessa on melkein 2000 suurpetoyhdyshenkilöä, jotka tekevät maastokatselmuksia vapaaehtoisesti. Varsinkin sulan maan aikaan tai esimerkiksi pelkästä kuvasta tunnistaminen on haasteellista, joissa virheitä voivat tehdä alan rautaiset ammattilaisetkin. Sama pätee esimerkiksi lintujen tunnistamiseen. Suomen riistakeskus katsoo, että suurpetoyhdyshenkilöiksi on valikoitunut erittäin osaavaa joukkoa ja heitä myös koulutetaan säännöllisesti. Esimerkiksi tulevana vuonna tähän on tarkoitus satsata erikseen susikannan hoitosuunnitelman toimenpide-ehdotuksen mukaisesti. Näin ollen yksittäiset inhimilliset virhearviot eivät voi olla pohjana kaikkien suurpetoyhdyshenkilöiden ammattitaidon epäilemiseksi.
Susilauma: Millä tavalla varmistetaan, että susialueella asutukset eivät laita syöttejä houkuttaakseen susia lähemmäksi kuin 100 metriä asuttua rakennusta saadakseen poikkeusluvan?
Sauli Härkönen: Haaskojen pitämistä ja tuotantoeläinten raatojen säilyttämistä ohjaavat monet lait, asetukset ja Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ohjeet. Kuntien eläinlääkärit ovat velvollisia valvomaan alueillaan, että kyseisiä säännöksiä noudatetaan. Suomen riistakeskuksen tiedossa ei ole yhtään tapausta, jossa poikkeuslupamme olisi myönnetty alueelle, jossa syöttejä olisi käytetty esittämällänne tavalla vilpillisin keinoin.

Valitettavasti emme saaneet tieteellisiä perusteita Riistakeskuksen 100 metrin sääntöön. Kansanvälisten susiasiantuntijoiden, kuten Saksan Susikeskuksen johtaja Frank Fassin ja itävallan professori Kurt Kotrschalin mukaan, susista, jotka vain liikkuvat rakennuksen lähellä, ei ole mitään vaaraa niin kauan, kun ne välttelevät konfrontaatioita ihmisten kanssa.


Uutinen

puuttuu?

 

Klikkaa ja lähetä

meille uutisvinki!